Bio

Antti Immonen (s. 1973, Kuopio) on kuvanveistäjä, joka työskentelee erilaisilla metalli- ja muovimateriaaleilla, kokeellisin menetelmin yhdistäen käsityötaitoa sekä nykyaikaisia työstötekniikoita. Immonen saa innoitusta taiteeseensa kuvanveiston historiasta, tiedeuutisista sekä tieteisfiktioista. Hänen teoksensa ovat usein rakenteellisesti monimutkaisia ja käsittelevät biologian ja teknologian suhteita.
Immonen on pitänyt useita yksityis- ja yhteisnäyttelyitä vuodesta 1996 lähtien. Hän valmistui kuvanveistäjäksi Kankaanpään taidekoulusta vuonna 1997. Hän on toteuttanut useita julkisia teoksia, kuten Helsingin taidemuseon tilaaman Kuppi kummaa -veistoksen Vuosaaren Kahvikortteliin (2019) sekä viimeisimmän teoksensa Saha soi Joensuuhun (2025).

Immonen on saanut Suomen Taideyhdistyksen William Thuring -palkinnon ja Raimo Utriaisen säätiön stipendin. Hänen teoksiaan on muun muassa Valtion taidekokoelmassa, Nykytaiteen museo Kiasman, Helsingin taidemuseon (HAM) ja Sara Hildénin säätiön kokoelmissa. Hän on toiminut Kuopion kuvataiteilijat ry:n puheenjohtajana vuosina 2007–2008 ja on Suomen Kuvanveistäjäliiton sekä Dimensio ry:n jäsen.

Taiteilijan esittely

Tavoittelen veistosta, joka ei ole staattinen blokki vaan jotakin vapaampaa ja elävämpää. Haluan teosteni olevan selkeitä objekteja, mutta samalla visuaalisesti liikkuvia – dynaamisia, jopa barokkisen monimuotoisia.

Käytän teosteni valmistuksessa monipuolisesti materiaaleja, pääasiassa ruostumatonta terästä, alumiinia ja muovia. Kokoan veistokset pienemmistä osista, jotka liitän toisiinsa esimerkiksi hitsaamalla, ruuveilla tai liimalla. Joskus osia on vain muutamia, toisinaan satoja. Tällöin teoksen ydin on rakenteellisuuden ja toiston vuoropuhelussa – siinä, miten kokonaisuus syntyy osien summasta.

Muotokieleni pohjaa orgaanisuuteen: pallomaisiin, kierteisiin, laskostuviin ja haarautuviin muotoihin. Niiden rinnalla käytän usein myös geometrisia rakenteita, kuten monitahokkaita ja tietokonegrafiikkaa muistuttavia kolmioverkostoja. Näiden kahden muotokielen väliin syntyy jännite ja vuoropuhelu – luonnon kaltaista järjestyksen ja kaaoksen yhteispeliä.

Orgaanisten ja geometristen elementtien kautta pyrin kuvaamaan luonnon jatkuvaa muutosta ja sen kykyä tuottaa loputtomasti uusia ilmiöitä. Luonto toimii minulle paitsi inspiraationa, myös prosessien mallina – sen toistuvat rakenteet ja pienet variaatiot synnyttävät alati uusia kokonaisuuksia.

Työskentelyni on kokeilevaa ja intuitiivista rakentamisen ja purkamisen vuorottelua. Annan sattumalle tilaa ja luotan siihen, että prosessi löytää oman logiikkansa. Valmis veistos on pysäytyskuva tästä leikillisestä ja tutkimuksellisesta prosessista – hetkellinen muoto, joka voisi jatkua rajattomasti eteenpäin.

– Antti Immonen